Ohjeita ja vinkkejä
Keväthuolto 2018 ja vesisateet
Tällä kertaa minä (Antti) tulin yksin Penelopen keväthuoltoon ja Kosille siirron alkumetreille. Prevezan kevät on ollut sateinen ja kylmä, kuten muuallakin Välimeren pohjoisreunalla.
Penelopen jo kolmatta vuotta jatkunut tehostettu huolto näkyy ja tuntuu. Toissavuonna todettiin veneen olleen hyvässä ja aiempaa paremmassa kunnossa, viimevuoden purjehduksista todettiin jälleen ihan samaa. Cleopatra marinalta tilattiin syksyllä taas uutta ehostusta ja marina löysi joitain kohteita ihan itsekin. Hyvät merkit, että sama suuntaus jatkuu, on mukava purjehtia hyvin toimivalla veneellä.
Jos huolloista jotain kritiikkiä pitäisi antaa niin avotilan teakien saumakset näyttävät aika amatöörimäisesti tehdyiltä. Ja työ on vielä kesken, jatkuvien sateiden johdosta hiontaa ei voinut tehdä.
Vesillelasku oli 27.3 ja saman tien sateet loppui. Marinan toimistorouva vannotti käymään vesillelaskun jälkeen Prevezan Port Policen luona leimauttamassa DEKPA-paperi. No, poikkesin Prevezaan, jossa poliisi ihmetteli, miksi tulin, ja pyysi käymään vuoden kestävän DEKPA-leiman umpeuduttua jossain PP:n luona. Saman tapaisen turhan jutun järjesti joitain vuosia sitten myös Lavrion marinan rouva.
Telakalta Prevezaan ja sieltä Lefkasiin Penelope meni ilman purjeita konevoimin ja lähes tyynessä. Lefkasissa rullapurjeet laitettiin WayPointin avustuksella, yksin hiukan hankala kevyessäkin tuulessa. Waypointin kaverit löysivät isopurjeen rullamekanismista pahan mutta onneksi melko helposti korjattavan ongelman. Purjeen alapään koukun vaihto (kai Leroksella) on tehty väärin. Purje saattaa jäädä aukiasentoon, kun rullatanko voi irrota kiertomekanismistaan.
Maaliskuista purjehdusta
Torstai 29.3, aurinkoista ja melko lämmintä.
Penelope saa miehistöä lauantaina Zakynthokselta, siis sinne. Tänään on se täällä tavallinen pohjoisen puoleinen leppoisa tuuli, mutta huomiseksi on luvassa etelätuulta, täysin vastaista. Siis tänään sisämeren itäreunalle Kalamokseen ja sieltä huomenna länsireunalle Kefalonian Porokseen niin ei tarvitse luovia.
Hieno ensimmäinen purjehduspäivä genoan voimin. Sää ei voisi juuri parempi olla. Oli ihan pakko ottaa sellainen perinteinen kuva, ruori, kippari ja lippu. Vielä kun se on purjehdukselta ennen pääsiäispyhiä.
Lyhyt matka, jäi aikaa poiketa Porto Leonen autiokylään. Hyvä niin, ankkurin lasku ruorin luota ei toiminutkaan. Olisi ollut hankalaa Kalamoksen satamassa, täällä Porto Leonen lahdella oli hyvä etsiä vikapaikka ja korjata, taas huonokuntoinen Abico-liitos.
Porto Leonen kirkko on vasta kunnostettu ja nyt autiokylän rannassa yksi talokin on kunnossa, terassista päätellen kesällä siihen aukeaa veneilijöitä palveleva ravintola.
Kreikan luonto on kesällä usein kuivan ja karun näköistä, mutta näin keväällä kaikki loistaa vihreänä ellei sitten kukkien väreissä, kuten täälläkin aution kirkon edessä.
Porto Leonesta lyhyt motorointi Kalamoksen satamaan, täälläkään ei näy yhtään vierailevaa venettä Penelopen lisäksi. Rantaravintolat eivät ole auki, ylempänä kylällä on pieni gyros-paikka avoinna, sinne sitten. Paikka täyttyi yhdeksältä, iloisen ja vauhdikkaan tuntuista kyläläisten touhua. Paikallinen kuvan keskellä oleva 3-4 vuotias Hurja-Hulda pomppasi ylös ja melkein tyrmäsi häntä kiusaamaan tulleen papparaisen.
Perjantai 30.3, aurinkoista ja lämmintä.
Aluksi puolen tunnin motorointi naapurisaari Kastoksen satamaan, jossa oli 1 purjevene, ruotsalainen muutama tunti ennen minua Lefkasista lähtenyt.
Lyhyt kyläkierros ja sitten täysin purjein kohti Porosta, vain viimeinen maili koneella. Taas vierasveneistä tyhjä satama. Täällä sentään on isohko kylä, jossa on päivällistä varten ainakin riittävästi ravintolatarjontaa.
Kreikan ihmeitä matkalla Ateenaan
Lauantai 31.3, miehistöä Zakynthoksen tuuliseen satamaan
Porokselta Zakynthokselle on tavallisesti myötätuuli, nyt tiukasti vastainen ja aika reilu. Ihan Zakynthoksen sataman suuntaan ei pääse, pari viimeistä mailia koneella rannan tuntumassa ja perillä. Purjeveneiden paikoille jo koventunut tuuli tulee ikävästi sivulta, hankalaa yksin purjehtiessa. On helpompi ajaa kylki laituriin kun tilaakin on, ei muita veneitä.
Miehistö (Riikka, Marja, Eki ja Timo) tulee auringonlaskun aikoihin. Penelopella on nyt sama miehistö, joka viime lokakuussa Mallorcalla luovutti s/y Thaleian uudelle omistajalleen. Onneksi Penelope ei ole myytävänä.
Tuuli on edelleen yltynyt ja aalto isossa satama-altaassa ihmeen suuri. Onneksi illallisen jälkeen joku paikallinen sanoi, että voisimme siirtyä laivojen ja troolareiden alueelle, jonne tavallisesti huviveneillä ei ole mitään asiaa. Hyvä paikka, saatiin hyvin nukutuksi.
Sunnuntai 1.4. Juhlapäivä.
Aamulla hyvässä säässä ja kaikessa rauhassa hieno brunssi veneellä, lähdettiin kuitenkin kohti Kefaloniaa ennen kuin kukaan edes ehti häätää vuorolaivojen paikalta. Hieno purjehdus sivutuulessa. Huomaa Penelopen avotilan pöytä, joka toimii myös kallistuneena purjehdittaessa
Timo, Marja, Antti, Eki ja Riikka
Lounastauko pidettiin Kefalonian länsirannan "Kapteeni Corellin lahdella", kiva paikka. Sitten lyhyt siirtyminen Eufimian satamaan, ei tietenkään muita veneitä.
Matkalla tänne peräsinakselin kannatinrengas oli kiertynyt auki jolloin peräsin putosi ei nyt ihan pohjaan, mutta noin 5 cm alaspäin ohjauksen tukirakenteiden varaan.
Telakka vaihtoi talvella peräsinakseliin uudet laakerit, kiinnitti tukirenkaan huonosti. Saatiin itse korjattua ja lukittua paremmin. Sama tapahtui 2003 keskellä Atlanttia, silloinkin minun kanssa mukana oli Timo.
Maanantai 2.4, Fiskardo
Kevään ensimmäinen uimatauko osui heti Eufimian jälkeen, hieno pieni poukama, vesi 17 C.
Lyhyt matka Fiskardoon, jossa sentään muutama venekin. Fiskardo on italialaisvaikutteinen kaunis pikkukaupunki, ehkä paremmin kylä. Tosin nykyään aika puhdas veneilyturismin paikka.
Tiistai 3.4. Kohti Korinthin kanavaa ja Ateenaa.
Aikataulu- yms. syistä Peloponneen kierto etelän kautta ei nyt tuntunut järkevältä. Suorin reitti on Korinthin kanavan läpi, matkalla ehdittäneen käydä kyselemässä Delfoin oraakkelilta viisauksia. Ja on matkalla muutakin mielenkiintoista, ainakin Rion silta, Navpaktos ja Trizonia.
Fiskardo jätettiin aikaisin aamulla, tunnin matka Ithakan koillisnurkalle pieneen lahteen taas kunnon meriaamiaiselle. Lahdella on paljon meduusoja, uiminen jätettiin. Täältä tunnin matka taas seuraavaan pysähdyspaikkaan, Atokoksen autiosaaren "One house bay". Upea, mutta täälläkin on nyt meduusoja. Jatketaan matkaa Oxeian vierelle Patran lahden suulle, jossa on vanha tuttu uimapaikka. Nyt uiminen onnistuu, jopa rannalle 100 m päähän.
Vielä yksi pysäkinväli ja tullaan Messolonghiin, jonne ajetaan monta kilometriä pitkää kaivettua kanavaa pitkin. Ranta on täynnä matalaa suolankeräysallasta, kai myös kalankasvatusta. Rantamatalikko on lintujen suosimaa, nytkin vierellä kahlailee muutama haikara. Marina täällä ei nyt ole toiminnassa, mennään kaupungin rantaan parin muun veneen vierelle. Oli pitkä päivämatka, mutta pysähdysten vuoksi ei siltä tuntunut.
Keskiviikko 4.4. Rion silta ja Navpaktos, Trizonia
Taas sellainen kunnon meriaamiainen, aamulähtö ja pari tuntia Rion sillalle. Korinthin lahti alkaa ja Patran lähti päättyy kapeaan kohtaan mahtavan Rio-Antirrio-sillan kohdalla, jossa lahti on vain vajaat 3 km leveä. Silta valmistui vuonna 2004 Ateenan Olympialaisiin, vain viikkoa ennen kisojen alkua.
Silta on valtava rakennelma, lahti on tuossa kohtaa 65 m syvä ja pylonit ovat noin 160 m korkeita, sillan kustannukset olivat 630.000.000 EUR. Vaikka pyloneiden välit ovat yli puoli kilometrä ja siltakannen korkeus yli 50 m, alikulkua varten täytyy saada lupa (VHF-) sillan valvontatornilta. Sillan moottoritiekansi on irti pyloneista, roikkuu tai kelluu vaijereiden varassa ja näin sillan pitäisi kestää maanjäristyksiäkin.
Navpaktoksen keskiaikainen satama.
Pian sillan jälkeen on Navpaktos, jonka satama on hyvin säilynyt keskiaikainen muurein varustettu allas. On Kreikan vai olikohan peräti Välimeren paraiten säilynyt keskiaikainen satama. Meille lounaspaikka, josta jatketaan Trizonian pikkusaarelle.
Trizoniassa on yksi monista EU-rahoituksella tehdyistä marinoista, jotka eivät ole koskaan valmistuneet tai otettu oikeaan käyttöön. Ovat yleensä paikallisten kalastajien ja veneenomistajien valtaamia, poikkeuksena Trizonian "marinan" ovat vallanneet elämäntapaveneilijät hylätyn näköisin tai lähes hylätyin venein. Keskellä marina-allasta on vain mastot pinnalla uponnut 2-mastoinen aika iso vene, ollut siinä jo noin 10 vuotta, mastot näkyvät lähes kuvan keskellä. Itse Trizonian kylä on kyllä mukava ja siisti.
Torstai 5.4. Apollon temppeli kyllä, mutta oraakkeli ei.
Muutaman tunnin matka Trizonialta Galaxidin rantaan, ravintolaan lounaalle ja avulias isäntä tilasi taksin odottamaan Delfoiin lähtöä.
Matka ainakin kymmenien neliökilometrin oliivilehtojen läpi vuorille. Perillä selviää, että tutustumisaikaa on vain varttitunti, sitten portit menee kiinni. Alue on laaja ja niin käynti rajoittuu museoon ja Apollon temppeliin, oraakkelista ei vilaustakaan.
Perjantai 6.4. Korinth.
Aika pitkä purjehdus mukavassa myötätuulessa, puolivälissä delfiinilauma tuli hetkeksi viihdyttämään, pienikokoisia, iso lauma. Lounaspysäkki paljon jälkeen puolivälin. Hienot näkymät majakan niemelle ja kauempana siintäville lumihuippuisille vuorille, taitavat olla Kalavritan hiihtokeskuksen rinteitä.
Korinthin marinan tapaiseen tultaessa laiturilla huitoo "marinero", ja kertoo opastavansa meidät paikalle. Ok meille, auttoi kiinnittymään kylki laituriin ja otti laiturimaksun 10 euroa ilman kuittia. Kaveri häipyi saman tien, kai sillä kympillä pari-kolme kaljaa saa.
Korinthissa on yllättävän vaikea löytää illalliselle ravintolaa, baareja on kai miljoona. Illalla kuitenkin löytyi mukava pikkuravintola, takka keskellä salia ja ne muutamat muut asiakkaat vaikuttivat paikallisilta. Hyvä ruoka.
Myöhään illalla Juha tuli veneelle, purjehdin ja kunnostelen venettä seuraavan viikon Juhan kanssa. Keväthuollosta on vielä paljon tekemättä. Huhtikuussa on veneeseen vaikea saada teetettyä mitään, venehuollon firmoilla tämä on vuoden kiireisintä aikaa.
Lauantai 7.4. Korintin kanava, Aegina ja laiva Ateenaan.
Aamulla VHF-yhteys kanavan valvonta-asemalle, saatiin lupa kanavaan menoon aika mukavasti. Kanavan suulla pieni odottelu ja nähtiin maantiesillan vajoavan veteen. VHF tuli taas ääneen, nopeasti 6 km pitkään kanavaan. Maantiesilta ei ollut kauaa ehtinyt olla pohjassa, kun menimme sen yli. Silti molemmin puolin kanavaa oli jo pitkät autojonot odottamassa tieyhteyden palaamista.
Edellisenä päivänä olosuhteiden pakosta päteväksi ruorimieheksi kouliutunut Riikka hoiti kanavan läpiajon jämäkästi. Välillä kapeassa kanavassa on reilukin virta ja vesipyörteitä, ohjaaminen vaatii valppautta ja osaamista.
Kanavan itäpäässä on kanavatoimisto, joka peri noin 200 euron korvauksen läpimenosta. Korinthin kanavalla oli reilu kuukausi aikaisemmin ollut paha sateiden aiheuttama maanvyöry, joka tukki kanavan nettiuutisen ennakoinnin mukaan mahdollisesti 2 viikoksi. Olisikohan ollut noin pitkä seisokki, nyt kanavassa oli kuitenkin yhden laajennuksen, "levähdyspaikan", lähelle ilmestynyt toinenkin.
Kanavan jälkeen poikettiin vielä Epidhavroksen kaupunkiin lounaalle. Epidhavroksen valtavaan amfiteatteriin ei nyt ehditty poiketa. Jäi tämä ihme näkemättä ja otettiin suunta kohti Aeginaa, josta Riikka, Marja, Eki ja Timo äkkiä laivalaiturille ja jo lähtöä pörisevään Ateenan kantosiipialukseen. Jäi sitä vara-aikaa sentään ainakin 10 sekuntia. Juha jatkaa minun kanssa tästä vielä lähes viikon, minä vielä toisen viikon yksin ja sitten kotiin.
Kythnos ja Saronicin saaret
Sunnuntai 8.4. Tuuliselle Aegean merelle
Juhalla on selvä suunnitelma lähipäivien purjehduksista. Aluksi Kythnokselle ja sieltä Paroksen tai Naxoksen kautta vaikkapa Santorinille, josta sitten takaisin jonnekin Ateenan lähistölle. Tuuliennusteiden mukaan tuo saattaisi olla mahdollista, lähdetään kohti reilun 50 mailin päässä olevaa Kythnoksen Loutraa. mukava sivutuuli, joka puolivälistä matkaa rupesi voimistuman jopa turhankin paljon. Vene kulki vikuroimatta, kun purjeita reivattiin pariin otteeseen, lopuksi aika pieniksi. Silloin tuulta oli jo 14-16 m/s, max lukema yli 18 m/s. Ennusteessa luvattiin 12,5 m/s, mutta saarten lähistöllä on usein sellaisia tuulen "kiihdytyskaistoja". Pitkä päivä, 64 merimailia.
Loutra on mukava vanha kylpyläkaupunki, joka on ollut Kreikan kuninkaallisten suosima. Kun täällä tasavalta-aate pääsi pinnalle, kuninkaallisten suosimaa paikkaa hyljeksittiin ja niin se hiljalleen rapistui.
Kuuman lähteen hiukan rikinhajuinen vesi on vuosia virrannut katuojassa. Nyt onneksi vanhaa kylpylää taas arvostetaan, rakennuksia on remontoitu ja osa ilmeisesti jo käytössä.
Maanantai 9.4. Paluu Saronicille, Hydra.
Tarkistetaan tuuliennusteita, ovat ikävästi muuttuneet. Huomenna on vielä hyvä purjehduspäivä, mutta sen jälkeen menisi useamman päivän ajaksi motoroinniksi. Muutetaan suunnitelmia ja palataan Saronicin alueelle, jossa etäisyydet ovat lyhyitä, hitaan vauhdin antava heikkokin tuuli riittää eikä motorointikaan ole niin ongelma. Kevään toinen delfiinilauma tuli tervehtimään, nyt aika isoja otuksia. Hydraan päästään valtaosin purjeilla, vasta saaren lähellä tarvitaan koneen apua.
Hydran taksi- ja rahtiasema.
Hydran saarella ei ole autoja eikä edes mopoja, aasit hoitavat niin taksien kuin rekkojenkin hommat. Paikallinen taksi- ja rahtiasema on aika sympaattisen näköinen. Hydran katuja ei autot edes mahtuisi kulkemaan. Kaupunki on vanha kaupan keskus, ollut aikanaan vauraskin. Nykyään taitaa elää lähinnä turismista.
Keskiviikko 11.4. Agios Georgios
Agios Georgios on mielenkiintoinen tosipieni satama ja kylä Methanan niemen pohjoisreunalla, jossa harvoin on purjeveneitä vierailemassa. Nyt meidän tullessa satamassa oli yksi purjevene ja meidän jälkeen tuli vielä kolmas. Kylässä oli yksi ravintola avoinna, ihan hyvä ruoka. Kylän sataman aallonmurtajan runkona on noin 50 m pitkä teräsbetoninen proomu tai rahtialus, jonka perä on kuvassa, peräsinakselin vääntynyt yläpää näkyy uimatikkaiden vieressä.
Hiljainen paikka. Ei oikein muuta tekemistä kuin pikkuhuoltoja veneellä, laatikoiden yms liimausta ja keulan vesivuodon etsimistä. Kovalla kelillä jostain tihkuu hieman vettä sisään, ehkä varvaslistan ruuveista tms.
Torstai 12.4. Aegina ja Aphaian temppeli.
Aphaian temppeli.
Aegina on vanha Kreikan hallintokaupunki, tuosta ajasta ei katukuvassa ole paljonkaan viitteitä. Kaupungin sataman pohjoispuolella näkyy vielä matalan antiikin ajan sataman aallonmurtajaa. Tämän vanhan sataman pohjoispuolella taas on antiikin aikaista kaupunkia, museoaluetta nykyään. Näitä suurempi nähtävyys saarella on kuitenkin Aphaian temppeli. Jo temppelin sijainti vehreällä vuorella mahtavin merinäkymin on vaikuttava.
Osuimme temppelialueelle sopivaan aikaan, hieno aurinkoinen päivä eikä muita vierailijoita, melkein tunsi siirtyneensä antiikin aikaan.
Museon ulkopuolella oleva kahvila ei juuri riko kuvaa menneestä ajasta, istuimet ja pöydät ovat ainakin melkein aitoa antiikin ajan kivityötä, näkymä vuorelta merelle on vaikuttava.
Aphaian temppelillä käynti oli vain jonkinlainen "oheistuote", auto vuokrattiin oikeastaan vain tutulla telakalla käyntiä varten. Gregori ei onneksi suoraan tyrmännyt toivetta uuden pelastuslautan vaatimasta telinemuutoksesta, Dimitri tulee huomenna veneellä tutkimaan. Uuden pentryn ikkunan koneistus ei onnistu, lähin paikka olisi Ateena, mutta tuskin sielläkään juuri nyt.
Odottelua, yleensä turhaan
Perjantai 13.4. Juha kotiin
Juha lähti Aeginasta takaisin Suomeen aamun ensimmäisellä kantosiipialuksella, minä jäin vielä veneelle viikoksi. Pitäisi saada rästissä olevia huoltotöitä tehtyä. Ainakin tämä perjantai menee vielä täällä Aeginassa, ohjelmassa uuden pelastuslautan kiinnitys, moottorin hehkutulppien vaihto yms.
Dimitri tuli veneelle sovitusti, tutkii homman. Paras ratkaisu olisi "Custom made"-teline, mahtuisi työlistaan joskus alkukesästä. Lisätuet valmiiseen telineeseen nopeammin, ehkä viikon toimitusajalla, liian pitkä meille sekin.
Aeginasta ei hehkutulppia löydy, moottorihuoltokaveri lupasi selvittää, saataisiko huomiseksi Ateenasta. ilmoittaa viimeistään aamulla.
Lauantai 14.4. Huoltotyöt ei edisty, taas Porokseen.
Ei kuulu huoltokaveria, ei myöskään vastaa puhelimeen. Iltapäivällä on jo selvää, että kaveri ei aiokaan tulla, parempi palata vaikka Porokseen. Keväisin nämä huoltotöiden järjestelyt ovat usein aika tuskaisia, opettavat ainakin kärsivällisyyttä.
Lauantai ja Aeginan satama taas tavan mukaan täynnä Ateenasta tulleita, vapautuvat paikat menevät heti. Nytkin isohko moottorivene huomasi Penelopen lähtöpuuhat ja kärkkyy paikkaa, laski ankkurin jo valmiiksi Penelopen keulasta hieman vasemmalle. Kun Penelope irtosi laiturista moottorivene koukkasi Penelopen keulan edestä oikealle puolelle, josta oli paremmin tilaa pujahtaa laituriin, ei kai tullut mieleen, että samalla laski ankkuriketjun Penelopen ketjun yli. Onneksi on lähes tyyntä, yksin ollessa olisi muuten ollut totinen homma saada ankkuri ylös naapurin ketjun alta.
On lämmin ja heikkotuulinen päivä, hyvin aikaa ankkurointiin. Siis uima- ja lounastauko Poroksen länsikärjen poukamassa, pintavesi on täällä jo 21 C, aika mukavaa.
Poroksen tarvikekauppaa pitävä Spyros saisi maanantaiksi hankittua 25 ja 30 mm putkista tehdyn lautan telineen, juuri samanlainen näkyi ruotsalaisveneen kaiteessa Aeginassa telakkavierailulla, tilataan.
Ilta Poroksen kukkulan laella viihtyisässä Platanos-ravintolassa ison plataanipuun alla. Aika hiljaista vielä, kesällä tämä on jopa ruuhkainen paikka.
Sunnuntai 15.4. Lyhyt vierailu Ermioniin.
Nyt olisi lautan telinettä odotellessa vielä aikaa käväistä jossain, 3 tunnin päässä oleva Ermioni voisi olla mukava viettää viikonvaihdetta.
Ilta Ermionin sataman reunalla 100 vuotta tänä vuonna täyttävässä tyylikkäässä Ganossis-ravintolassa, jossa oltiin muutama vuosi sitten ampiaisia pelkäävän tyttömiehistön kanssa, silloin syömisestä ei tahtonut tulla mitään. Nyt on hyvin rauhallista, vain muutamassa pöydässä asiakkaita.
Maanantai 16.4.
Yö Ermionissa oli hiukan keinuva, ei paha. Itään avoin satamalahti päästää itätuulella aallon satama-altaan ulkoreunalle, jossa Penelope on keula onneksi suoraan kohti aaltoa.
Taas Poroksen satamaan, jossa Spyros tuo lautan telinepaketin veneelle. Teline on tilatun mukainen, sopivan paksusta putkesta tehty, tosin yllättävän ohutseinämäistä, lisätukien hitsaukset vaativat tekijältä taitoa.
Keskiviikkona pitäisi päästä Lavrion Olympic Marinaan avotilan teak-saumausten viimeistelyä ja -hiontaa varten, tietysti myös muita keväthuollon tekemättömiä töitä varten. Huomenna pitäisi olla sopiva pohjoistuuli ei ihan Lavrioon, mutta jonnekin sen itäpuolelle menoon, Kea tai Kythnos. Ylihuomenna tulee olemaan lähes tyyntä, olisi motorointia.
Tiistai 17.4. Ei sittenkään.
Porokselta jo aikaisin matkaan. Avoimella merellä tuuli ei ole pohjoisesta vaan koillisesta, täysin vastatuuli. Luoviminen ei nyt kiinnosta, menisi iltamyöhään, siis taas Hydralle ja huomenna kai sitten tyynessä moottorilla Lavrioon.
Nyt Hydran satamassa on tilaa, vain muutama purjevene eikä yhtään hupimoottorivenettä. Paikka löytyy ihan "taksiaseman" vierestä. Hiljainen päivä, silti paikalla on puolen tusinaa aasia parkissa.
Keskiviikko 18.4. Lavrio, perillä.
Aamulla Penelope suuntaa Lavriota kohden dieselmoottorin voimin, sama jatkuu lyhyen Sounionin Poseidonin temppelin juurelle tehdyn lounaspysäkin jälkeen.
Tämä niemenkärki on lähes aina ihmeen tuulinen. Nytkin pitäisi olla tyyntä, mutta puuskittaista pohjoistuulta on 5-12 m/s vaikka avoimemmalla merellä vain 1-3 m/s.
Lavrion marinassa marinero on kumiveneellä vastassa, opastaa aisapaikalle perä tuuleen. Näin se tietysti on helpompi kiinnittyä yksin ollessa, mutta avotila jää ikävän tuuliseksi. Samassa laiturissa on 2 moottorivenettä Suomen perälipulla, toinen on tullut juuri muutama päivä sitten Italiasta, ottivat vuosipaikan täältä.
Marinan Technical Managerin kanssa saan sovittua, että huomenna Volvo-Pentan huoltomies ja telakan AISI-metallimies tulevat veneelle katsomaan, mitä voisi tehdä.
Torstai 19.4.
Aivan sovittuun aikaan pari metallimiestä tulee katsomaan lautan kiinnittämistä. Vastaus on taas se sama, työ onnistuisi, mutta ihan lähipäivien aikana ei mitään mahdollisuuksia, paras olisi tulla tänne uudelleen kesällä, jolloin aikaa löytyy hyvin.
Moottorihuolto sentään onnistui. Volvo-Pentan kaveri pystyi järjestämään uudet hehkutulpat, mutta vaihtotyöhön ei ehdi, kysyi voisinko tehdä vaihdon itse. Sopii hyvin, vaihto ei juuri puolta tuntia enempää vienyt ja moottori käynnistyy nyt heti, hyvä jos vaatii edes puolen sekunnin starttausta.
Ankkurin perässä olleessa sakkelissa ja leikarissa molemmissa oli ikävästi sivulle ulottuva sakkelitappi, joka ankkuria nostaessa usein osui ankkuritelineen reunaan kääntäen 2-rullaisen keinun nurin ja estäen ankkurin nousun telineeseen. Nyt noiden osien tilalla on ankkurisakkeli ja -leikari, joissa ei ole sivulle työntyviä osia, pitäisi toimia paljon paremmin.
Perjantai 20.4. Kotimatkalle.
Aamulla joskus 9 jälkeen taksin tilaus ja Ateenan lentokentälle, josta mukavasti Aegeanin suora lento Helsinkiin. Keijo miehistöineen tulee saman koneen paluulennolla illalla veneellä ja jatkanee matkaa sunnuntaina kohti Kosia, jonne tulevat kai torstaina. Penelopen ne oikeat kesäpurjehdukset alkavat toukokuun alkupäivinä, minä tulen veneelle taas kesäkuussa.
Antti
www.penelope.fi