Ohjeita ja vinkkejä
Penelope Cleopatran telakalle
Patra on Kreikan kolmanneksi suurin kaupunki, Peloponneen pohjoisreunalla Rion sillalta vain noin tunnin matkan päässä. Lasse näkyi jo olevan marinan laiturilla venettä vastaan ottavan marinan miehen kanssa, kun Penelope kaarsi aallonmurtajan takaa marinaan. Meillä oli tarkoitus jatkaa vielä saman päivän aikana Mesolonghiin, joten peruutettiin vain lähelle laituria ja Lasse hyppäsi uimatasolle. Marinan kaveri jäi käsi ojossa odottamaan Penelopen peräköyttä, kun Penelope jo suuntasi avomerelle. Luvattiin marinan kaverille viipyä seuraavalla kerralla pitempään.
Mesolonghi ja sen marina
Mesolonghilla on ollut tärkeä rooli Kreikan itsenäisyystaisteluissa Ottomaanien vallasta 1800-luvun alkupuolella. Englantilainen Kreikan vapaustaisteluiden innokas tukija Lord Byron on vaikuttanut täällä ja myös kuoli täällä.
Nyt Penelopella on miehistönä Lasse, Marja-Liisa ja minä, Antti. Patran sataman ulkopuolella nostetaan taas purjeet, mukava reipas sivumyötäinen tuuli Korinthin lahdelta päin. Suunnataan Patran lahden poikki luodetta kohti, siellä lahden pohjoisreunalla on Kreikan vesille aika harvinainen matalikko, jonka läpi johtaa muutaman kilometrin mittainen kaivettu kanava Mesolonghin satamaan. Kanavan reunavalleille on ilmestynyt paikallista loma-asutusta.
Mesolonghin satamaan on juuri avattu uusi marina, vielä hieman puolivalmis, mutta jo toiminnassa. Suunnataan marinaan, laiturille ilmestyy ilta-/yövahti, joka huitoo meitä menemään pois. Marinassa näkyy kuitenkin useita vapaita paikkoja, selitys on, että odottavat (toivovat) marinaan pitkäaikaisia asiakkaita. Hhyymmm, olisikohan osaselitys, että on lauantai-ilta ja yövahti pääsee näin helpommalla. No, me siirrymme sataman puolelle, ollaanpahan sitten lähempänä kaupunkia.
Rantaudutaan mukavalle paikalle aivan sataman nurkkaan. Lasse aloittaa heti veneen syyshuollon, vaikka Cleopatran telakka on vielä kaukana. Ensimmäinen huoltokohde on jollan moottori, joka on melko heikossa kunnossa vaikka on Poroksella aika vasta huollatettu, ei oikein käynnisty eikä peruutusvaihdekaan tahdo pysyä päällä. Putsataan kaasutin ja vaihdetaan pa-suodin, vaihteen ongelmat paikantuvat vaihdevaijerin päähän. Olisivat nyt tuon vaijerin voineet vaihtaa huollossa. Nyt vaihto ei onnistu, hankitaan uusi vaijeri keväthuoltoon. Moottori toimii taas muuten mukavasti. Jatkossa polttoaineen sekaan kannattaa aina tankatessa lisätä sakkautumisen estoainetta.
Sadetta ja tarinaa Ionian merellä
Navtex lupaa lähipäiviksi kovaa tuulta, oikeastaan melkein myrskyä (8, paikoin 9 Bf). Lisäksi luvassa on kovia sateita. Tarkempien sääkarttojen perusteella näyttäisi siltä, että vielä voisi ehtiä jonnekin Lefkasin lähelle ennen pahinta myräkkää, se tulee Kefalonian kohdalle vasta klo 18. Marja-Liisa lahtee bussilla Ateenaan, josta lento kotiin. Me muut (Lasse ja minä) lähdemme Ionian merelle, luvassa reipasta myötätuulta.
Ei sitä tuulta sitten kuitenkaan niin kovin paljon ollut, kuten ei muita veneitäkään näkynyt kuin 1 ja klo 18 rantaudutaan hetki aiemmin alkaneessa rankkasateessa Kalamoksen laituriin. Kuten aina täällä, ravintoloitsija George on vastaanottamassa meitä laiturilla, ei tunnu sadekaan haittaavan. Sade jatkuu koko illan ja on välillä uskomattoman rankkaa, todella kuin saavista kaataisi. Ja tuleehan sitä tuultakin sitten myöhemmin, ihan oikeasti.
Ravintolassa kuulemme aivan uuden selityksen Kreikan talousongelmien taustalta. Rikkaat länsimaat pyrkivät saamaan lainaamiensa rahojen takuiksi Kreikan saaria omaksi tai vuokralle ja sitten rosvoamaan saarten alla ja lähellä olevat valtavat öljyvarat, olikohan niitä nyt Euroopan tarpeisiin 100 vuodeksi. Oikeastaan aika ymmärrettävää, että tuon tapaisia juttuja kehittyy, ei taida jäädä lajinsa ainoaksi.
Kalamoksen autiokylä Porto Leone
Vuonna 1953 Ionian merellä oli kova maanjäristys, joka vaurioitti Kalamoksen Porto Leonenkin kylää. Kaivoista häipyi vesi ja kylä hylättiin.
Nykyään Kalamoksen lähes kaikki vakituiset asukkaat asuvat Kalamoksen sataman kylässä, muu osa saarta lähes autiota. Porto Leonen kylä on saanut rauhassa rappeutua, vain kirkko on pidetty kunnossa. Juuri nyt sekään ei ole kunnossa, pian kai taas, kunhan peruskorjaus saadaan päätökseen. Tosin kirkon aarteet saattavat hieman kärsiä melko avoimesta talvisäilytyksestä.
Porto Leonen lahti on hyvä ankkuripaikka ja kesällä täällä on yleensä tungosta, veneitä voi olla kymmeniä. Nyt olemme lahden ainut vene ja se laiturin pääkin on vapaana. Laiturin luona on matalaa ja kivistä, Penelopen laiturisilta mahdollistaa veneen jättämisen 2,5 metrin päähän laiturista ja niin täälläkin päästään mukavasti rantaan.
Kesällä kylää ei oikeastaan edes huomaa autioksi, kun kylällä kulkee vierailevista veneistä ihmisiä ja yhden autiotalon pihalla on iltaisin ravintolakin. Nyt kylässä on hiljaista, edes kesällä täällä olevia kissoja ei näy.
Meganisi, Spartachora
Muutaman tunnin purjehdus Porto Leonesta pohjoiseen ja tullaan Meganisin Spartachoraan. Kylä on korkealla sataman yläpuolella, sinne johtaa alhaalta jyrkkää rinnettä myötäilevä serpentiinitie.
Varsinkin kesäkuumalla kiipeäminen on kuntoa kysyvä haaste, tien puolivälissä yhdessä mutkassa onkin levähdyspaikka, kaikkea panostusta ei ehkä ole pistetty lepopaikan viihtyisyyteen. Kun ylös on kiivetty, maisema kyllä palkitsee. Kylä on pääosin vielä aidon Kreikkalaisen Choran oloinen, vaikka sen reunamille onkin jo ilmestynyt joitain uusia ja hiukan turhan isokokoisia hotelleja. Tähän aikaan vuodesta kylästä on vaikea löytää avoinna olevaa ravintolaa, onnistui sekin. Illan ravintola rannalla, jotain varastohallia muistuttava, on tältä vuodelta viimeistä iltaa avoinna.
Cleopatra marina
Penelope tulee Prevezan kanavasta Cleopatran marinan edustalle, kun aurinko vielä valaisee kaupungin takana olevat vuorenhuiput. Lumisilta näyttävät, talvi on tulossa. Tuossa kanavassa on ajoittain kova virta, nytkin järeän reunaviitan kohdalla näkyy virtapyörteitä.
Cleopatra marina on pieni, mutta telakka vastaavasti sitäkin suurempi, tilaa on noin 1.000 veneelle ja lisää tilaa raivataan. Telakan varustelu on vaikuttava, suuremmalla 200 tonnin lukilla nostaa jo melkoisen laivan, Penelopelle riitti tuo pienempi.
Marinalla on hyvin varustettu venetarvikemyymälä ja oma hotellikin, hyvä ja edullinen, lännenpuoleisilla huoneilla isot terassit ja mahtavat näkymät merelle, myös kaupungin suuntaan. Rannassa on vielä baari ja ravintola, joka tosin on nyt viimeistä viikkoa tänä syksynä avoinna, mutta keväällä sitten taas.
Penelope nostetaan vedestä aikaisin perjantai-aamuna, pestään ja siirretään talvehtimispaikalle. Pukit ovat luotettavan ja aika järeänkin tuntuiset.
Illalla Prevezan rantaravintolassa tilattiin konjakit, määrässä ei ollut valittamista, mutta tulivat jäiden kanssa. Auttoi ehkä peittämään brandyn lievästi omituista makua.
Vielä pari työpäivää ja Penelope jää talvihuollettuna noin tuhannen muun veneen kanssa odottamaan kevättä.
Sunnuntai-ilta, lokakuun viimeinen päivä, Lasse lähtee kotia kohden ja minä Thaleiaa etsimään, huomenna kai sitten Patrasta kohden länttä ja Kanariaa.
Tänne tullaan takaisin keväällä ainakin veneen vesillelaskua varten, mutta kyllä Cleopatra marina sopisi hyvin veneen tukikohdaksikin, jos kesä 2011 purjehditaan Ionian merellä.
Antti
www.penelope.fi