Ohjeita ja vinkkejä
Ankkurivarustus
Välimerellä ja varsinkin Aegean merellä ankkurivarustuksen täytyy olla Suomessa totuttua järeämpää. Yleensä ankkuripaikoilla on mukavan rauhallista, mutta silti on syytä varautua keskikesän usean päivän kovan tuulen Meltem-jaksoihin, jotka kehittävät reilun aallokon ja tuuli yltää usein avoimiin satamiin ja ankkuripaikoille.
Penelopen pääankkuri on 25 kg Rocna (vanha oli 20 kg Delta), 10 mm kettinkiä on 75 m. Apuankkurina on 12 kg levyankkuri, jossa 8 mm kettinkiä 10 m ja lisänä köyttä tarpeen mukaan 15-100 m.
Yleensä veneet kääntyvät peruutettaessa aluksi joko paapuurin tai styyrpuurin puolelle potkurin kätisyyden mukaan. Penelope kääntyy paapuurin puolelle. Tämä kannattaa ennakoida peruutettaessa ja ankkuria laskettaessa, lähtö siten, että keula on 20-30 astetta oikean suunnan paapuurin puolella.
Penelopen ankkurivinssi on 1.500 W tehoinen Lofrans Tigres, nostaa tai laskee kettinkiä 0,5 - 1 m/s nopeudella (siitä ruorimies voi arvioida kettingin määrää). Kettinki voidaan laskea joko vinssillä tai kettinkiä vapaasti pudottaen löysäämällä vinssin kitkajarrua, mikä mahdollistaa nopeamman peruuttamisen esim. kovalla tuulella.
Ankkuri on hyvä laskea siten, että vene on jo selvästi liikkeessä taaksepäin ankkurin osuessa pohjaan. Näin ankkuri asettuu heti oikeaan asentoon ja pureutuu helpommin kiinni. Vetoa ankkurille ei saa tulla ennen kuin kettinkiä on noin 3 x syvyyden verran ulkona. Kettinkiä on hyvä laskea 5-7 x syvyyden verran ja lopuksi varovasti kierroksia nostaen vetää ankkuri pohjan sisään.
Jos pohjan laadusta ei ole tietoa tai se vaikuttaa hieman epäilyttävältä, ankkurin perään kannattaa kiinnittää "trip line", veden syvyyttä 1-2 m pitempi köysi ja sen päässä poiju tai vaikkapa pieni lepuuttaja.
Jos ankkuri sitten jumiutuu pohjaan, poijun varassa olevasta köydestä voi ankkurin nostaa (peruuttaa) jumin muodostaneesta kallion kolosta tms.
Kuvan tilanteessa syväys on noin 3,5 m ja 10 mm kettinkiä ulkona 20 m. Moottorilla (55 hp) vedetään ankkuria sisään, jo 1200 kierroksella kettinki on kokonaan irti pohjasta, joten lisätehoa ei enää pitäisi käyttää laskematta lisää kettinkiä. Tällä kertaa 1500 rpm teholla ankkuri imeytyi kuitenkin vielä kokonaan pohjan sisään, mutta 2200 rpm teholla tempautui irti.Penelopen ankkurille 1000-1500 rpm moottorilla pohjaan veto tuntuu sopivalta, kierrokset kettingin pituuden, veden syvyyden ja pohjan laadun mukaan.
Ankkurin kuorma kannattaa vapauttaa vinssiltä köyden ja kettinkikoukun avulla. Vinssin valmistajan suositus on, että kuormaa ei jätetä vinssin varaan, samalla köysi poistaa veneen keulakajuuttaan tulevat kettingin laahausäänet, yö on paljon rauhallisempi.
Ankkuroinnin lopuksi on hyvä tarkistaa, miten ankkuri on pohjassa. Välimeren kesässä ja kirkkaassa vedessä tuo käy kätevimmin uimalla, uimalasit tai snorkkeli päähän ja menoksi.
Ankkuria nostettaessa vinssillä ei pidä vetää venettä ankkurin luo vaan kelataan vain löysä kettinki sisään ja odotetaan veneen siirtymistä (kettingin löystymista taas) tai/ja autetaan varovasti moottorilla ajaen. Ajoa helpottaa, jos ankkurin nostaja näyttää ruorimiehelle ajosuunnan. Jos "trip line" on käytössä, se voidaan nostaa kätevästi, kun ankkuri on taas keulassa paikallaan.
Joskus ankkuri on todella tiukassa esim. savipohjassa eikä vinssi tahdo jaksaa vetää sitä irti. Ankkuri irtoaa usein itsestään, kun odottelee hetken sen yläpuolella kettinki kireällä. Jos ei irtoa, voi moottorilla ajaa varovasti sen yli, jolloin kuokka kiertyy irti pohjasta.
Joskus ahtaalla tai ruuhkaisella ankkuripaikalla on vaikea päättää, mihin ankkurin pudottaa. Heikkotuulisella säällä naapurien ankkuri saattaa olla jopa veneen takana, paras kysyä tulevalta naapurilta ankkurin paikka ja paljonko kettinkiä on ulkona. Reilummalla tuulella ankkurien paikan voi arvioida veneiden keulasta noin 5 x syvyyden verran eteenpäin.
Usein hyvä paikka ankkurille on heti jonkin toisen veneen perän takana tai kahden vierekkäisen veneen perälinjan puolivälissä, näin varsinkin saman kokoisilla veneillä.
Ankkuri alas ja ankkurivahti päälle. Kun vene on ankkurissa, kannattaa vielä valoisaan aikaan katsoa pakosuunta (ja etäisyys) avoimelle merelle. Tässä voi hyödyntää myös GPS:n karttanäytön jälkeä.Ankkurissa ollessa kannattaa aina käyttää GPS:n ankkurivahtia (Penelopessa on tähän kytketty voimakasääninen summeri, on navigointipöydän alla).
GPS:n ankkurivahtia käytettäessä on tärkeää tehdä asetukset oikein. Penelopen (kuten yleensäkin veneiden) GPS-antenni on peräkaiteessa, siis usein 40-50 m ankkurin takana. Jos vahdin laittaa päälle vasta, kun vene on paikallaan, se voi hälyttää aivan turhaan tai tarvittaessa ei hälytä ajoissa (kuvan punaiset katkoviivat 0,01 ja 0,02 nm / 20 ja 35 m).
Ankkurivahti kannattaa laittaa päälle samalla, kun ankkuri pudotetaan ja vahdin toimintasäteeksi asetetaan 0,02 tai 0,03 nm (35 tai 50 m) tilan ja kettingin määrän mukaan. Näin vahti peittää suunnilleen veneen mahdollisen liikkumisalueen, ei ehkä aivan. On hyväkin, että vahti hälyttää, jos tuuli kääntyy täysin vastakkaiseksi ja on niin voimakas, että jaksaa vetää kettingin suoraksi ankkurin taakse. Silloin voi tarkistaa, että ankkurin ote pitää.
www.penelope.fi