Ankkurissa
Yleensä Kreikan saarten ankkuripaikat ovat rauhallisia ja tuuli tyyntyy ainakin yöksi, tosin ei aina kovan Meltemin puhaltaessa. Kuumaan aikaan
ankkurissa jollain mukavalla lahdella on hyvä olla, viileämpää kuin kaupunkien satamissa ja uimaan
voi hypätä suoraan veneestä.
Joskus ankkuripaikoillakin tuulee kovaa. Varsinkin korkeakeulainen ja kapeakölinen vene
lähtee silloin herkästi heilumaan puolelta toiselle, kun tuuli painaa keulaa sivulle. Heiluminen voi olla
rajuakin, veneessä on ikävä olla ja uimaan meno ainakin lapsilla on lähes mahdotonta.
Heiluminen heikentää myös ankkurin pitoa, kun sitä nyitään puolelta toiselle.
Heilumisen aiheuttaman väännön lisäksi kääntöpisteissä vene nykäisee
kettingistä ankkuria, joka ajan oloon saattaa irrota pohjasta. Mitä enemmän kettinkiä on ulkona,
sitä vähemmän veneen keinuminen heiluttaa ankkuria, pito parenee.
Ankkurissa ketjua pitää käyttää paljon, Totuttu mitta 3 x (syvyys +1) riittää
vain mutapohjassa tosihyvällä pidolla. Hyvällä kelillä 5 x (syvyys + 1) yleensä
riittää, mutta kovalla tuulella kannattaa laskea enemmän kettinkiä.
Kuvan ankkuri on 5 m syvyydessä ja 10 mm kettinkiä on ulkona 30 m, siis 6 x syvyys.
Tuuli on puhaltanut koko yön 10-12 m/s nopeudella lähes samasta suunnasta 2 vuoren välisestä solasta.
Hiekkapohjan laahausjäljistä näkyy hyvin, että veneen heiluminen yltää ankkuriin saakka
ja hieman heiluttaa sitäkin. Kettinkiä pitäisi olla enemmän ulkona, jotta ankkuri ei
pääsisi heilumaan. Hieman lisää tuulta tai laajempi heiluminen ja ankkurin ote olisi saattanut
irrota.
Heilumista voi vaimentaa tai estää useammallakin tavalla.
Jos heiluminen ei ole kovin voimakasta ja tuuli on tasainen, kettingin veto hieman sivulle 1 tai 2
apuköydellä
voi auttaa. Kettinkikoukku 5-10 m köyden noin puoliväliin, koukku kettinkiin ja köyden päät
toisen sivun knaapeihin kiinni niin, että veto on poissa vinssiltä. Tasainen tuuli pitää veneen
paikallaan hieman vinossa tuuleen.
Vaikka ankkuri olisi aivan tavalliseen tapaan laskettu, yöksi tuollainen apuköysi kannattaa laittaa ja ottaa
sillä veto vinssiltä. Tämä estää kettingin meren pohjassa liikkumisesta tulevien
laahausäänien tulon veneeseen.
Ankkurin pitoa voi parantaa laittamalla kettinkiin 5-10 m keulan eteen lisäpainoa, mitä enemmän
sitä parempi.
Heilumista vaimennetaan yleensä apuankkurin avulla. Tämä myös parantaa ankkurin
pitoa ratkaisevasti.
Apuankkurin ei tarvitse olla yhtä kaukana kuin pääankkurin. Se voidaan laskea monellakin tavalla
(kun pääankkuri jo on laskettu):
- Ankkuri ja köysi+kettinki jollaan ja sen avulla 20 m etuviistoon, köysi veneen keulaan, ei kovin
kireälle. Apuankkurin säilytyspaikka veneessä on yleensä perässä.
- Veneellä voi ajaa (pääankkuri jo laskettuna) kaaressa etuviistoon ja sitten peruuttaa apuankkurin
laskupaikalle, ankkuri alas ja köysi veneen keulaan kiinni. Tai vielä mieluummin pääankkurin
kettinkiin kettinkisakkelilla, jonka jälkeen pääankkurista 3-5 m lisää kettinkiä ulos,
jotta liitoskohta jää veden alle eikä estä veneen mahdollista pyörimistä, jos tuuli
kääntyy yöllä.
- US powerboating näyttää
2 ankkurin laskun
Jos tuuli on kääntynyt, ankkureita voi olla vaikea nostaa ellei ensin vapauta apuankkuria.
Se käy kätevästi, kun apuankkurin köyteen ensin sitoo lepuuttajan poijuksi. sitten vaan köysi irti
veneestä, pääankkuri ylös ja lopuksi noudetaan apuankkuri lepuuttajapoijusta nostamalla.